Mietellaase ja miestehhommat

Päevän mietellaase:
Elä tok elä jokkaesta päevees niinku viimistä.
Vuan naati jokkaesesta päevästäs niinku se oes ensmäeses.

Elämä on oekeen mukavata.
Varsinnii ku asijat männöö kohilleen.
Ja kaekki on hyvästi.

Ilimahhii on ollunna mieltä myöte.
Ja mikäpä ettee miestä myötennii.
Tehtiin pihalla niät vähä nuita miestehhommija.
Isännän kansa.

Nurmikolleekkuu on vuativa homma.
Siinä pittää olla näkijä ja tekijä.
Ja eekä mielellään samassa ropassa.
Meeltähän se(hhii) kävj.

Ja niistä miestehhommistapa juohtuhhii mieleen.
Iha on unehtunna huastamata.
Männä viikolloppunaha äet olj reessumpiällä.
Ja meellä olj ne poekamiespäevät.
Ni ettäpä kamut arvoo minnekkä isäntä otti meekäläesen mukkaasa...

Se sano että hyppeeppä Iivari aatoon ni lähetään kuleksimmaan.
No. Meekäläenehhän olj het valamiina.
- Minnekkä männään?
- Ootahhan nyt aekasj...kohta niät, sano isäntä.
Ja ajjoo köröteltiin hyvämmatkoo.
Ja kohtapa sitä tultiinnii semmosseen paekkaan missee olj immeesijä paljo.
Ja niitä kavijoelläemijä. Joeta hevosikssii sanottaan.
Minä siinä ihmettelemmään että missee sitä ollaan.
Ja isäntä selevitti että nyt ollaan kuule ravissa.
- Eekä missää ojarravissa vuan ravikilipaeluissa.
Ja sielä myö sittä iltoo vietettiin.
Aluks kyllä suoraan sannoen vähä tinki pelottammaan.
Ku olj sempäevänen metelj.
Ja niitä isoja elukoeta. Ja immeesijä pilivimpimmein.
Vuan sittä minä jo rupesin jookkoon soppeotummaan.
Ja kyllä olj mukavata.
Paljo olj ruaputtajia ja huastattajia sielä.
Ja mahottomasti haesteltavata. Ja kateltavata.
Kottiin ku tultiin ni kylläpä olj unj makkeeta.
Äetille huastettiin vasta seoroovana päevänä reessusta.
Ku muutehhan se oes jo mahottoman hepulin hierassunna.
Ja pelännä että jottae kaaheeta ja hirveetä suattaa tapahtuva.
Ja vielä ruvenna kieltelemmään meejjän mänöjä.
Että semmonen reessu se meellä olj.
Suattasimpa hyvinnii lähtee vaekka uuvvestaannii.