perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lokkiikkata



Äet on ruapinna piätään. Ja melekeen epätoevoon vaepunna.
- Mitenkä suahaan määräkoera kulukemmaan hualarj piällä nii ettee näätöstä niinku oes jänis narumpiässä.
Ku kuulema pylykytän ku pupu.
Taekka könkkälaakalla mänen. Niinku huonojalakanen poni.
Aena hualarj piällä.
Ja sehän kuulema on paha pitkänselän piälle.
Tulloo pitemmänpiälle vaekka minkälaesta vaevoo.
Männöö sohloks nikamat. Ja lihakset jytkähtää jummiin.
Eekä oo ollenkaa hyvä juttu semmonen.
Ja tätä kurakelijähän näkkyy vuan piisoovan.
Jos ee oo hualarija ni kaenalot hiertyy.
Ja jos on ni selekä jummii.
Mittee siis neovvoks?



No siinähän tarvittiin nyt sittä semmosta miehellokkiikkata.
Miespuolinen immeenen niät keksi että jätäppä kokkeeks takaset panemata lahkeesiin.
Ja kiännäppä ne sinne hualarin sissään.
No. Äet tekköö työtä käskettyvä. Kerrannii ätisemätä.
Ja eeku meekäläesen kansa solalle.
Ja katoppas vuan.
Nii männöö määräkoera niinku pittäähhii.
Vuoroaskelta nätisti.



Vaekka olj kyllä pakko vähä laakka-askelta välillä ottoo.
Ku olj semmosta hankalampata kohtoo kulettavana.


Uatella ettee naesimmeenen keksinnä tuota(kaa).
Vaekka väettäähhii aena että naesellokkiikka pessöö miehet nuivvuan.
- Tällä kertoo naesellokkiikalle jäe pestäväks vuan määräkoeran alakerta.

Monasti minnoon sitä koettanna totistella.
Että miehellokkiikka seon vasta aenutluatusta.
Ja monasti äetinnii suanna hilijaseks jollae omalla aevotuksella.
Vuan niivvuan pitj sennii uskoo se vasta ku joku muuhhii miespuolinen viisaatta jakkaa.


Siämies tuntu sanovan uutisissa ettee oo eteläesessä Suomessa ennee yhtää lunta. Tämmöstä sulloo muata vuan.
Ja pohjosemmassa tuas on vielä paljo. Tuommosta kinosta.
Kyllä tässä herree nyt kysymys...että missee sitä nyt ollaan ja oonko minnäe sielä...?









keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kyllä vanahakansa tietää


Kyllä oltiin eelissäpäevänä niin kevväässä niin kevväässä että.
Mökimpiäty olj sulanna vaahilla. Ja iha olj semmonen melekeen kesänennii tuntu siinä.
Ku olj nii lämmintä siinäkohen.
Ja sulloo ja kuivoo muata käpsiin alla.
Oljpa joku pikku kärpänennii herännä oekommaan koepijjaan.
Ja satuimpa näkemmään sen kehityksen viimisimmän tuotoksennii; langattoman hämähäkin.
Olin minä siitä jo aekusemmin kuullu vuan nyt näin ominsilimin.
Ihan totta kamut.
Siinä se taeteelj seenärraossa. Eekä ollunna lankoo tulossa mistää piästä.
- Että jos kehitys viepi sähköeltä langat. Ni onse viennä ne hämähäkiltähhii.



Sitä on tässä atvaeltu. Että millonkaa alakaa se muurahaessakki kampeotuva pesästäsä.
Ee mäne kaavvan ku vikittäävät pitkin seenee.
Ja ossaatuuvat takkuuvarmasti makkuukammarriin. Ja kyökkiin.
Äet on jo jotta puarija niille hankkinna.
Ja aeko ostoo mitäpään silikoonija.
Ja tohrata kaekki listoenraot ja lassiinreonukset sitä tääteen.
Ee tule kuulema kusijjaeset sisäpuolelle.
Vuan veekkoompa ettee tule mikkää muukaa.
Niinku vaekka raetis ilima. Sen tilikihtemisen jäliltä.
- Ee niät aakija ykskää ikkuna.



Minnoon tarkkaan seoranna nuita vanahankansan siäennustuksija.
Ja joskus niistä kehkeötyy jonniillaesta keskusteluvahhii.

Iivari: - Äet, ilimotusluontonen asija.
Oon tässä rätnännä että seoroovan kerran lähen sittä lenkille 24.päevä tookokuuta.
Äet: - Häh...mittee se nyt on koerapoeka suanna piähäsä??
Iivari: -  Noku sillon on männy se 40 päevee...
Äet: - Ni mistee...??
Iivari: - No tietennii siitä Tiperiuksen päevästä. Ku se olj 14.päevä!
Äet: - No nyt oon tuas iha ulalla...mitteehän jollae Tiperiuksella lienöö tekemistä lenkillellähön kansa??
Iivari: - Höh. No et sinäkkää mittää tiijjä. Seku vanahakansa sannoo että jos on Tiperiuksen päevänä kylymä yö ni seon kylymee 40 päevee siitä etteempäen!
Minun laskupiän mukkaan 24. tookokuuta asti.
Äet: - Justiisa. Aena sitä asijan päevässä näköjjään immeenen viisastuu...



No tänäuamunahan se nähtiin.
Kyllä vanahakansa tietää. Ja Tiperius.
Ku lunta on satanna kokopäevän. Välillä enämpi ja välillä vähempi.
Vaekka sehä ee nyt kyllä meekäläestä haettoo.
Että sillä minä vähä perrääannoen tuosta eelisempäeväsestä ukkaasista.
Ja lähin iha suosijolla käpästelemmään.

Vuan tietääköhän vanahakansa sennii mitenkä kääpi marjoelle ens suvena.
Ku se niät sannoo että Markun kylymä yö viepi marjat.
Ja eelissäpäevänä olj Markumpäevä.
Ja uamusilla pakkasta puolenkymmentä astetta.
Kyllä se sehhii nyt tingalle rätnyyttää.
Että suatiinko nyt sannoo hyvästit mustikkapiirakalle.
Ja joovvutaanko Reekan mansikoella mansikkakuakkuva viäntämmään.
Eekä ens syksynä suoraan sankosta puolukoetakkaa sua syyvvä.
Kaapasta joovvutaan noroviirusvattuja ostammaan.
Ja jottae kalikkipakteerija niihemmatkassa.
Voe tokkiisa...











maanantai 24. huhtikuuta 2017

Päevämpuhheet


Kahtoopa mittee toe posti tänäpäevänä.
Tuommosen kortin.
Misson kaks kommeeta määkkypoekoo.
 Onse tuo Párek melekonen veleho.
Siinä sitä posseerattaan samassa kuvassa. Vaekkee olla kuonokkata nähtykkää.
Sese aena se ossoo mukavalla tavalla yllättee.
Hirveesti kiitoksija kortista Párek kamu!



Vuan sepä sittä aena harmittaa.
Ettee sua ommoo postijjaan raahassa lukkee.
Ku äetin pittää tulla het sohottammaan kameralla.
Suattasin kaet sitä posseeratahhii jos saes esinnä raahassa siihen postiisa tutustuva.
Määnkö muka minä het siihe hiäreemään.  Ku immeenen lukkoo postijjaan.
( - No etpä toellaankaa...sinä istut sen minun postin piälle! äetin huom.)



Sitä ku nyt piisoo sitä märkee.
Ja koko alakerta määräkoerasta on kanaskassa ku vähäkää tiellä pyörähtää.
Ni mäntiinnii uamusilla aekasi käämään lenkki.
Pakkasta olj yks aste ja muampinta vielä meleko jähmeenä. Mänömatkalla.
Tunnimpiästä tullessa se olj jo lämmennä. Ja eeku paejjarrinnukset hiekassa.
Piäasija kaete se olj ettee ne hiekat ollunna kaenalossa.

Vuan kyllä se nii piähän ottaa.
Ku tuo kevvääntulo on tuommosta arpomista.
Nii on ku se muinonen Hamletti.
-Rätnee vuan että ollakko vaeko eekö olla.



Siiton tullunna nyt päevämpuhheenaehe. Taekka kuukaavven.
Siitä hiekan kaevaatumisesta kaenaloehin.
Kyllä niitä vahataan nyt. Ihme ettee iha suurennuslasilla.
Vuan toesaalta ee kyllä oo mikkää mieltäylentävä kokemus sekkää.
Että männöö nahka nilelle. Ja kaekkee möhnee kaenaloehin työnnettään sittä.
Liekköön muita samallaesija makneettikaenaloeta...joella on kuutijo hiekkoo kaenalokuopissa lenkijjäläkeen.
Jos oes talossa kissi ni eepä tarvihtisj hiekkoo luatikkoon sille ostella.



Vaekka onnii kesä tulossa. Ja semmukana pallompelluut.
Ni kyllä en tykkee tästä kevväänaejjasta.
Voetas sivvuuttoo tämä kokonaan.
Ja herätä huomissa uamuna kuivaan muahan.

- Ootko Ii mitenkä monena päevänä muistanna maenita nuohhii... kaenalot ja kurakelit...!?
Ja että mitenkä tympässöö kevät, kyssyy äet.
Kyllä on seleväks tullunna jo kaekille. Jokakevväenen marmatus...
- No eepä siinä sinun tarvihekkaa paljaalla itrallasj rylykytä vellissä.
Eekähäntä puljata pesukammarissa joka lenkin jäläkeen.
Kaenaloesta hiekkoo kuapimassa.
Ja sitäpaetsi nyt ollaan meekäläesen plokissa.
Jossa yksivvalta sanomisista on meekäläesellä itellään.
Sinnoot äet vuan niinku se Himperi missikilipaeluihen tuomaristossa.
Sihteerj iliman iänj´valtoo.





lauantai 22. huhtikuuta 2017

Mitteepä tuota...




Työtä seon kuulkee tyhjäntoemittaminennii.
Välistä kyllä oekeennii mukavata. Ee sempuolee.
Vuan ruppee jossae kohin jo iha ruatamiselta maestummaan.
Ku sitä päeväsotalla tekköö.
Aenahhii minummielestä.

Vaekka elättäähän ne jottii ihtesä silläe hommalla.
Niinku vaekka tosjteeveetähet.
Ja rikkaehen perilliset.
Ja jottii polliitikottii.
Jotka ee oo elläissään suutaan aakasseet evuskunnassa.
Muuta ku kuppilassa vehnäskahvilla.
Ja kaete äettii.
Joka sannoo aena että mitteepä se tyhjee toemittaa.
Alavariisa imurivvarressa olla. Ja luutun kansa nyölätä.
Ku kohta on huusholli tuas sen näkönen niinku oes hunnilaama käännä kiännähtämässä.
Ja niillätöen hyvinnii paksusti voepi.



Ee sillä ettäkö tässä nyt oes tähellisempätä.
Niinku vaekka tuo liikkumispuolj.
Melekosta tyhjäntoemittamista sehhii.
Ku välistä männään hiipimällä.
Ettee roeska hyyhmä mahanaluseen.
Ja sittä tuas ettee mäne hiekat ja kuraveet sammaan paekkaan.
Ja luajemmallehhii.
Eekä siinä hualarillakkaa mittää virkoo.
Ku laskoo veet läpi.
Ja sittä jos piäsöö laakalla mänemmään.
Ni mittee sekkää tyhjee toemittaa.
Ku ee sittä immeenen pysy samassa matkassa.
Ku luistaa kumj´ronttonen.



- Liekköön totta että luppaavvuin muka iha vappaaehtosesti tänne lähtemmään...ettee vuan jollae maksapullukan hajulla suatu piä sekali.
Ja sittä köttyytettiin pahhoo uavistamaton ja herkkuin hajulla huumattu määräkoera taepaleelle...
Viekkaavvella ja viäryyvvellä.
Niinku tässä huushollissa tinkii tapana olemmaan.


Sittä immeenen tällee niitä samoja huumoovija hajuja taskuisa.
Ja männöö eiltä vastatuuleen.
Luuloo raakka että sammaan ansaan lankijan.
Ja pökällän perästä niinku sonnivasikka kesälaetumelle.
Huomoomata missee kulen.
Jottii immeeset eevuan opi millonkaa.



Kyllä ee määräkoeroo nuivvuan ällyytetä.
Kyllä on määräkoera se joka loppuillopuks sannoo viimisen sanan.
Ja sen millonka piisoo se tyhjän tuahoominen.
Ja kiännyttään kottiimpäen.
Mitteepä tuota tyhjee nuin selevän asijan iärellä ätisemmään.










keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Mahhoo myöten



Nyt sitä varmaannii se vanahakansa sanosj että itku pitkästä ilosta.
Ku oon monta päevee riekkunna. Ja laakanna häntä suorana.
Vaekka ee tässä kuitenkaa iha itkumpaekka oo.
Vähä vuan maha sekali. Vaekken mittää piäsijjäesruokoo syönnäkkää.
Enkä muutenkaa mittää erityistä.
Äet jo alako päevällä eppäelemmään. Että jottae on vinksallaan.
Ku en puolisen iäreen loekalla tullunna. Niinku ylleesä.
Ja niihhän siinä kävj että tingalle yle´annatti.
Ja peete mylykkyvvää nyt siitähyvästä pesukonneessa.
Maetohappoo on ruutalla ängätty huuliin raosta.
Ku en millää sitä oes ottanna. Pahammakusta.
Ja immeenen hööröttää tuas ylj kierroksilla.
Tässä mittää hättee oo.
Tintillehhii justiisa kävin kyyvvit antamassa.
Ku änkesj siihe iärelle ku jalakoo nostin.
Että mahhoo myöten tässä nyt elettään.
Tuvassa ja pihalla.



Monta päevee on nuista hangista suatu illoo.
Niinku oon jo taenna maenitahhii usseempaan kertaan.
Nyt kaet se ötäkkä sittä loppuu.
Ku ee kuulema ennee kovempija pakkasija oo tiijjossa.
Sitä pittää sittä pakkaatuva tuas kuravuatteeseen.
Ja lähtee taepaleelle tiempiälle. Ja mahhoo myöten liäryssä.


Eelissäpäevänä käätiin erj suunnassa ku ylleesä.
Ja tuommonen raakka lojotti metänkuppeessa.
Kyllä ee oo aenakkaa sillä kuskilla aekannaan ollunna määräkoeranavikuattorija.
Ku on erehtynnä sen sata metrijä isolta tieltä.

Siinä juohtu sittä mieleen.
Että äkikseltää katottuna näätösti olovan kuvvooja ja tuo takana olova kuvattava sammoo vuosjkertoo.
- Sammalta katolla ja nokka rutussa. Ja valottii pimmeenä.
Niivvuan jättää elämä jalakesä.
Kehenkä vähempi. Ja kehenkä raakkaan tuas enämpi.




- Muata näkyvissä!
Mökimpiätyyn olj ilimestynnä ihan tietimätä sulloo.
Tuntupa äkkiseltää oovvolta käpsiin alla.
Ku kerta ruppee väkisellä kevättä änkeemään.
Ni tulisj nyt kertalinttuulla. Iliman mittää kuravellijä.
Eekä arposj että tullakko vae ee.
Oespa vuan mellevätä uamusilla herätä.
Ja kahtoo lasista että kappasvuan mua on kuiva.
Ja lähtee sittä kuivoo tietä jolokottelemmaan.
Iliman paetoja ja kuravuatetta.
Vuan suattaa tok siihe vielä aekoo männä.
Suapi meleko monena uamuna vielä kahtoo.
Että kappasvuan jopa on lunta ravvaattanna yönaekaan.
Ja lähtee sittä märkee tietä jolokottelemmaan.
Joku loemi taekka hualarj piällä.
Ja tuas mahhoo myöten.




maanantai 17. huhtikuuta 2017

Piäsijjäenen pietty



Niivvuan männä hujahti tämähhii Piäsijjäenen muistoen jookkoon.
Ja kaekki muan lampaat syöty parempiin suihin.
Ja ne mämmit.
Joehenka piälle ee äetin kansa mittää ymmärretä.
Ja se jokavuotinen suavillinen sitä pashoo.
Joka tuas on maestunna nii etton meenanna vetästä kielennii toeseempiähän koeroo.

Vuan haaskoo kyllä on ollunna.
Muullonnii ku syyvvessä.
Tosin kyllä tänäpäevänä jo haaskuus vähä kuivahtammaampäen.
Ku nuor emäntä ja vävy lähtivät poekkeen.
Ja nyt vuan ominnokkineen ollaan tuas.
Vaekka onnii syöty hyvästi, muattu ja pihalla riehuttu.
- Oekeestaan sama homma ku jokapäevä muullonnii.
Paetsi tuo hyvästi syöminen.
Vuan on ollunna semmosta erikoesemman mukavata.
Ja seorahan sen on tehnnä.



Mahottoman korreet ilimat on ollunna monta päevee.
Ja mikä sittä parasta ni hanget on kestännä.
Ja niiton onneks riittännä. Vaekka uhkoovasti hupenoovattii.
Pitkät lenkit on kääty millommissäe.
Ja ohan tuota enerkijata ollu omalla pihallahhii vielä syyhäkehellä.



Äet uattelj piristee meekäläestä tänäpäevänä.
Viemällä iha uuteen suuntaan hangilla.
Ku nureksin vuan kuulema nokka muata kohen tuvassahhii.
- Ikävä jäe niitä lähtijöetä.

Mäntiin isontien tuakse.
Ja sielä isolle mehtäaakulle. Missee ee oo käätykkää.
Kyllä kuulkee riitti sielä haestelemista.
Ja liänijä laakata.
Ee ihahhet joka rissuun kiini jiännä narut.
Kaekki seotukunnat jänikset olj sielä viettännä ommoo Piäsijjäestäsä.
Jo meenasj iha männä piä sielä sekali hajujen miärästä.



Siinä olj aakeen keskellä ensmäenen kevätpuro.
Johonka meenasj immeenen ihtesä rylläättee.
Ku tapasa mukkaan kahtelj kaekkee muuta ku etteesä.
Siinä sitä oessii ollunna puljoomista.
Että oes sen sieltä kalastanna kuiville.
Tietennii justiisa se aenut sula oja koko tienoolla.
Ni eekuvvuan siihe ossaatu.
Onneks vuan iärelle. Tälläkertoo.



Ee näkynnä onneks metämpetoja.
Piin kyllä tarkasti silimällä etteen ja tuakse.
Samalla ku muata kohennii.
Kyllä se vuan mehtäkoeran vaenulla onnistuu.
Tosin siinä olj sittä tuonnii immeesen vahtuu samalla.
Ku näky sillä vähä täpästävän tuo askellus tasasellahhii.

No. Kottiin piästiin kuitennii.
Vaekka tingalle näky viimisen rinteen kiipeeminen ottavan äetmuorille.
Ku kierrettiin vielä sen kaatta pihhaan.
Nyt kaet se makkoo loppupäevän koevet suorana sohvampohjalla.
Ja voehkii ja valittaa ku on jalat kippeenä.
Ja kohta kuuluu ku jiäkuapin uksj naakuu. Ja pashakuppija jo romihtoo.
- Kyllä ee niin kippee oo se millonkaa etteekö jiäkuapille piäsisj.
Ja jos semmonen tulisj ni jo vuan taetasj kuolemaks olla se taati.





Tintti tulj kahtelemmaan silimäkkätä äetin kansa kyökin lasin etteen.
Tuntu olovan evästä vaelle.
Äet sille sano että mää vuan laavvalles. Sielon lasti siementä.
- Ee kuulunna kelepoovan ne. Ovat viärävvärisijä.
Äet siihe että ee tiälä näevistellä ruuvvan kansa, oo syömätä jos ee kelepoo.
Tintti nakkasj niskojjaan ja lähti.
Vissiinnii luatimmaan valituskirjelmätä jollehhii ornitolookiselle yhyskunnalle.
Ja eeuun oekeostuomijoistuimeen.









perjantai 14. huhtikuuta 2017

Lupsakkata Piäsijjäestä kamut!


Hangilla olosta ollaan piästy naattimmaan.
Eelen ee kyllä hirveen hyvästi kestännä.
Äet jootu muutaman syvemmän sivuaskeleen ottammaan.
Melekeen huaruksijjaan myöte.
Kyllä siinä juohtu mieleen että kyllä nii hyvästi ymmärrän niitä pikkusija hinnoojia.
Jotka kiskoo niitä valtamerjlaevoja.
Ku sielä se ryllötti meejjännii titanikki upoksissa.
Ja niinku minä sitä lähtiissä varottelin.
Että ehken ee tuota paenoo hankj vielä kestä.







No tänäpäevänä on kestännä.
Vaekka oes immeenen tasakäpälätä hypännä sielä.
Ja pitkä lenkki kierrettiin.
Ja juuttaan isoja iliveksejjäläkijä tuas piästiin ihhaelemmaan.
Sittä olj jo kiire kottiin.
Ku nuor emäntä ja vävy olivat tulossa.
Justiisa ku pihhaan kerittiin ni nehän jo pörräätti pihhaan.
Nyt tässä sittä on riehuttu ja syöty.
Ja jootaa huiloomaannii välillä.
Yhtää ee oo vielä pitkältä päevä tuntunna.
Vaekka Pitkäperjantae onnii.


Oekeen lupsakkata ja maestuvata Piäsijjäestä kaekille kaks- ja nelj´jalakasille kamuille!

toevottelloo tiältä Iivari ja kotj´jookot