sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kiitos!


Ruusu teelle hyvät kamut ja muut lukijat!
Kävijämittarj näättää ylj 200,000 kävijätä tiälä plokissa!
Seon melekonen miärä.
Oon kyllä iha kaaheen ilonen ja yllättynnä siitä.
Kiitos ku ootta käännä ja meekäläesen toelaeluja seoranna.
Toevottavasti pysyttä matkassa etteempäennii  😊


Mitteepä sitä muuta näen pyhäpäevänä ku sitä Piäsian tuuletusta.
Tosin taetaa se polonen olla tulossa jo tiesä piähän.
Kovasti on jo ryytynneen näkönen.
Ja reejjillähhii.
Vuan tolokkuna se vielä koettaa olla laamasa johtajana.
Että kyllä pittää vanahalle arvo antoo.
Ja pittee se matkassa niinkaavvan kuvvuan kasassa pyssyy.



Vanahasta tuas juohtu mieleen.
Ku se äet sillon joku viikko sittä livetti sen oekeen kahvikuppisa lattijalle.
Ja ripa lenti huithiiteen. Ja reekä kupin kylykeen.
Ni nyt se olj jossae kansaevvälisillä markkinoella käännä sielä reessullaan ollessa.
Ja ostanna sieltä tuommosen kahvisuavin itellesä.
Ja siitä on nyt sittä rappuskahvit pitännä juuvva.
Kyllä ee minummielestä oo siitä kahvi yhtä hyvälle ku entisestä.
Kyllä on semmonen valekahvikuppi tuo.



Mahoton tuulj on humistellunna kokopäevän.
Että ee oo enempijä itikoeta näkynnä.
Mikä on tietennii hyvä asija.
Jos ies jokupäevä iliman niitä.
Tässä hirvikärpäsijä ootellessa.



Se sorsammehtuuhhii alako kuulema tänäpäevänä.
Onneks ee oo pitkässä matkassa sen mehtuu tiälä mulla.
Eekä tarvihe käpsijjään ja ihteesä kastella vesj´putrakoessa.
Niinku niihen lintukoeriin.
Sielä ne poloset tuas mylykkyvvää kylymässä veessä.
Ja ehtii sorsoo isännälle.
Joka venneessä istuu torrakon kansa.
Ja kuumoo kahvija siinä ootellessaan hörppii.
Makkaraleevän kansa.
Ja tiijjäppä mittee muutae lämmikettä.
Eepä käy kyllä katteeks. Kumpastakkaa.
Vaekka se makkaraleepä tarkemmin uateltuna kyllä kelepoes...








perjantai 18. elokuuta 2017

Mielesäosottaja


 Kyllä sitä nyt sittä on koetettu hyvitellä.
Ku esinnä oltiin viikkosotalla liesussa.
Ja hylättiin nuivvuan koerarukka.
Ee vieläkkää oppinna oo ettee oo meekäläenen mikkää heleppo nakki.

Vaekka minä melekosen ilohepakan piinnii sillonku äet tulj.
Ni kyllä pitj vähä mieltäännii osottee.
Ettee luule että sitä suapi lähtee jatkossahhii mittää sanomata.
Ja olla poekessa tietymättömän aejjan.
Ja sittä kottiutuva muinamiehinä.
Ihmetellä sittä siinä vielä mielesäosottajata.




- No on äet hoejjettu kukkapenkkijä silläaekoo.
Kyllä oon kuoputtanna jokapäevä.
Jokkaesen yrtin juurta vuoromperrään.
Ja koettanna syyvvä heenät sitämukkoo ku on kasvanna.
Ja kastellunna oon kansa.
Niihen ilimastoentihhii on hoejjossa niinku näkkyy.
Kahakkätteen oon ylj pyihkässy usseempaan kertaan.
Pallon kansa ja iliman.
Jaa...ettäkö muka viärin hoejjettu... hoejja sittä ite paremmin.
Jos ossoot.



Kahellaesta ilimoo on tännäepävänä nähty.
Uamusilla paesto hyvinnii mukavasti.
Ja nyt illasta on jo vettä ripeksinnä.
Justiisa kerittiin nurmikkoo leekata sopivasti.
Ja semmonen äetlenkki on tuas tehty.
- Seon niät iha erjlaenen ku mieslenkki.
Männä köpötettään vuan tietä pitkin.
Mieslenkki tehhään tuas pellolla ja metikössä.
Ku äet säkkeötys kuitennii ensmäeseen tuppaaseen jos pellolle mänisj.
- Vaekka kyllähän tuo jo kuivankosken laski tasasella tiellähhii.
Pikkukivet luisti töppösen alla ja eekuvvuan nurin.
Nyt on kuulema oekee selekävile (!) juntturassa ja kippeenä.
Ja polovi mustelmilla.
Kuhavvuan ee oes sihteerj´hommat nyt vuarassa.
Jos ee kerta istuva kärsi ni voepihan sitä kirjottee seesaallaanni.
Yhellä jalalla.
Minummielestä.




Laettakoon nyt tähä loppuun siitä hyvästä yhen Höötijjäeskuvan tuohon.
Jos se nyt yhtää sitä sen vilettä helepottaa. 😉








torstai 17. elokuuta 2017

Iänessä tuas



Äet olj kokonaesen viikon reessussa nuore emännän luona.
Että sillä tiälä plokissa on hilijasta ollunna.
Meekäläestä ee huolittu mukkaan.
Salloo luikahti lähtee männäviikolla.
Eekä mulle mittää sanottu.
Eelissäiltana sieltä sittä kottiutu.
Ku olj kassisa purkanna ni uattelin varmistoo että kyllä ee iha het luiskaha tietimätä uuvvestaan.


Sielä olj tuas rannalla istuttu. Ja Höötijjäestä kuvattu.
On kuulema mukavankuulosta ku uallot loeskaa rantaan.


Sieläpään on istuneet. Mokomattii.
Kerta ee matkaan otettu.
Oesin tuota minnäe suattanna sielä järvenselältä tuulta haestella.
Ja sitä Vastarannan Kiiskee tähystellä.

Isännän kansa kahelleen tuas viikko oltiin.
Eepä meellä mittää hättee.
Ettee sempuolee.
Päevätorkkuja otettiin usseemmattii.
Pihalla oltiin. Ja syötiin.
Lenkillähhii käätiin. Ja iltasta muistettiin ottoo.
Evässii riitti justiisa sopivasti.
Piästiin kaappareessulle nyt het uamusta.

Äet männä kuahotti kaapassa kärrin kansa.
Ja myö isännän kansa silläaekoo katasteltiin kylämmännöö.
Sielä olj yhellä penkillä tyttöjä istuksimassa.
Sanovat että kylläpä on sittä sulonen ku ohi siitä mäntiin.
Isäntä kysymmään niiltä että kumpiko... 😄





Eelissäiltana käväsj Jamin mukava emäntä tuomassa mustikoeta.
Äet kielti ettee sua männä niitä sankosta ronkkimmaan.
Aeko ruveta niitä siivoomaan.
Eekä oo kuulema mikkää tinka koerankuolasija sieltä poekkeen etitellä.


- Mittää ronkkinna! Vähä vuan laejjalta nätisti maestoen....

Että nyt sitä on ehken tuas iäntä pirtissä ku tuo äet tulj kottiin.
Ja plokkiinnii vissiin suapi asijata juluki.
Ja nämä raahalliset ja aekataaluttomat poekamiespäevät ohi toestaseks.







tiistai 8. elokuuta 2017

Syksymmerkit



Oon tässä niitä lusiveeruksen helteitä ootellessa jo vähä virittännä ihteenj.
Ku kerta on tuota aarinkoo suatu tänäpäevänä.
Eekä vielä aenakkaa oo vettä viskellynnä.


Helteet yrittää kuulema tuas vyöryvä Suomeen.
Viimeks ne toppasj johonnii suihkuvirtaakseen.
Voesimpa lyyvvä vaekka vettoo että niin kääpi nyttii.


Vuan välttääpä tämä hyvästi näennii.
Oekee on ollunna mukavata köllötellä nurmikolla.
Ja katella isolle tielle.
Ja siinähän tuo on Piäsikahhii suanna samalla raetista ilimoo.
Ja sitä tee-vitamiinija talavevvaralle.



Alakaa olla kaekki mansikat jo rymytty tuolta tievvarrelta.
Meleko paljo niitä on kyllä olluhhii.
Mukavasti heeniin suojissa.
Nytku tuas tästä nous vöökistä huasto tämämpäevän avviisihhii.
Ni minähä oon sitä jo harjottanna tuon aekoo.
Oon oppinna haestammaan niät mansikat tuolta heenikosta.
Vaekkee äet siitä kaaheen mielissäsä oo ollukkaa.
Ku pelekee että jos kiärme vaekka sielä lymyvvää.
Yhtää ee oo onneks vielä nähty.



Ensviikolla alakaa koolut.
Ja kyllä seon syksymmerkki minummielestä.
Ja kyllä on toenennii syksymmerkki se ku on alakanna ratijossa soemaan se  Vielä on kessee jälellä...
Ruukkoovat näköjjään sitä alotella renkuttammaan aena näen syksyn kynnyksellä.

Kyllä tuas lähtöö paljo pikkusija immeesentaemija koolutielle.
Ja pitkä on kuulema se taeval.
Äet sano ettee yhtää kyllä ite kaepoo sitä aekoo ku kooluun lähti.
- Se olj sitä puusuksilla kooluun kesäsä talavesa-aekoo.
Kuhan muistasj tuas aatoelijat kahtoo muuvvallehhii ku etteesä.
Ku ne on ne koolukkaat sevverra pikkusija ja vähä toestaetosijahhii vielä.
Etteevät aena ossoo kuvalleen kulukee.
Ettee vuan sattusj vahinkoja.
Ja muistuttasj vanahempasa niitä että sittä katottaan liikennettä.
Eekä älykännykkätä raplata.
Ja samat muistutukset isommillehhii.
Neku on nykysi jo pikkukoolukkaellahhii semmoset.
Ja koolusta suavat kuulema semmoset aipätit.
- Mitkä lienöö tapletit.
Ja niihen kansa sittä kuulema opetellaan asijjoeta.

Äet siunustelj että kyllä on koolunkäänti männy kummaks.
Uapiset on kannettu kooluvvintille.
Lyijykynniin ja vihkoen kansa.
Ja vasta viimisellä luokalla suat tietee ootko pärjännä vaeko et.
Ku lyyvvään ensmäenen numerototistus kopraan.
Että kyllä sitä minnäe oon mielissänj ettee tarvihe kooluun lähtee.
Kuulostaa meleko työläälle hommalle.
Ku kyllä on kohta kankeeta sakkija lissee.
Ja niskakippeetä jo alakoolulaesilla.
Kuvvuan niitä pätiä vahataan.



Tässä yhtenä näestä monista saeppäevistä kävästiin kylillä.
Äet siinä aprikoehti että minkään veekkaaksen sitä tekisj tuola ärrällä käävvessäsä...?
Ehotin sille sittä että veekkaaksen tekijän hapitusta ku kahtoo ni mitenkä oes tuo keno...
Kyllä olj kaaheen huumorintajuton naesimmeenen.
Villalyyssin helemat melekeen jäe uksevvälliin ku lävväätti sen kiini lähtiissään.
Ja jupinan kansa näky männä kuahuroevan.
Ja sittä olj vielä uhallaannii tehnnä viikinkilottoo.






sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ankeos maksimus


Vanaha uskomus sannoo että tuopi epäonnee jos kulukoo tikkaehen alite.
Tiijjä tuosta.
Kyllä minummielestä enämpi epäonnee on ilimassa jos erehtyy noosemmaan niille.
Arvelen aenahhii.
Vaekka riippuu kaet se siitä noosijasta.
Tiijjän aenahhii yhen naesimmeesen jonka ee kannata niihen kansa onneesa kokkeella...



Seon tämä lepopäevä kulunna mitenkuten.
Kuhampaan jottae.
Kukattii on ryyhähtänneet läjjään nuissa purkissa..
Mikä ee kyllä yllätä. Ku hoetajan tietää.
Ankeemmakusta niilläe.
Nurmikkohhii on märkee yöllisen satteen jäliltä.
Ettee niinkää oo hinkuva sinne huvimpäeten.
Tietennii johhii pakkoryykääs on tullunna.
Ku on parj semmosta rööhkeemmämpuoleesta harakkata tuola liehunna.



Tuvassakkaa oo ollunna mittää kummempata tekemistä.
Vahata ku kärpänen on kahakkätteen kulukenna matorreonoo.
Ee silläkkää näköjjään järellistä tekemistä.
Kävin sittä helepottamassa sennii tekemisempuutetta.
Nappasin suihinj sen siitä kuleksimasta.




Telekkaristakkaa tule muuta ku urheeluva. Ja ravija.
Siinon ravija meekäläeselle tarpeeks ku veetään lenkille.
Ja urheelumpuolelle männöö ku taeteeloo nuihen mansikoehen perässä.
Ojampenkkoja ja kivj´raanijjoeta.
Äet niät.
Ja jännitystähhii suapi siinä kahtoissa.
Että piäsöökö ylös vae pittääkö kuhtuva joku raktorj´mies vetämmään.
Että semmonen on sunnuntae tiälä.
Suattashan tuo parempihhii olla.
Jos pahempihhii.
Ankeos maksimus.




Onko muuten kukkaa muu tympääntynnä jo perusteellisesti siihe yhteen vitamiinj´maenokseen...
jota renkutettaan joka välliin.
Ja jossa kaekki niimmuan vilihakkana tanssakehtelloo het ku on sitä syönnä.
Ja koko mualima pelastuu ku sitä nappoo.
Minä aenahhii. Ja äet vielä enämpi.
Keksin paremman.
Meekäläesen vilihakkuuvven sallaessuus;
"Ota sinnäe Sikaproo, Sikaproo sepä toemii joo....jokauamu Sikaproo...se toemii joo..."
😁😁
















perjantai 4. elokuuta 2017

Takkuuvarmoo



Elokuun kalenterj´poekana tuossa meejjän seenäkalenterissa Tuure-kamu.
Kommee ja sittä niin mukava kaverj.


Uatellappa että jo monta päevee on elokuuta mänty.
Niin seon kesä hurahtanna.
Seon tämän kesän evuks sanottava että joka kuukaasj on ollunna samallaesta ilimoo.
Tasasesti saetta ja vähä välliin paestetta.
Että ee oo tarvinna yllättyvä siästä.
Eekä jännittee että minkäällaesta ilimoo mahtanoo huomenna pittee.
Melekeen oes voenna sen saetakkuun antoo.
 
Äetkää ee oo villasukkija vielä irrottanna jaloestasa.
Mitä nyt saanassa käännin aejjaks. Hätäseen.
Ja ku sukat pyörii konneessa ni on toeset jalassa.
Ee oo vielä kuulema nii lämmintä ollunna että iliman oes tarenna.
Onneks meellä niitä villasukkija on melekeen yhtäpaljo ku sillä siämiehellä.
Mummu pitj aekannaan huolen että jokkaesella on vähintään kaks kassillista villasukkija varastossa. Ja toeset kaks käätössä.
Ja jos tämmösenä kesättii jatkuu ni näkkyy kuluvan niitä.

- Juohtupa tuosta villasukasta mielee.
Että sielä tämän vuuen asuntomessuilla olj ollunna semmonen talo nimeltäsä Villa Sukka.
Äet sano että jos se oessii ruvenna pitämmään jottae laihvstaili-plokija.
Tahi jottae muuta kotj´hölöpötystä. Ni oes pannu tuon sen nimeks.
No. Onneks ee ruvenna.
Ee oes tuolla pelekällä nimellä montookaa lukijata jiänynnä.
Tiälä huushollissa ku ee liijjemmin voe sisustuksesta puhuva.
Ku on laottu vuan sekalaenen miärä erj´laesta ja väristä kampetta sammaan huoneeseen.
Tyyliin "kuhampaan on hänessä".
Vuan se pittää sannoo että hyvän nimen on joku mökillesä keksinnä.



Eepään tuolla siällä nii oo meekäläeselle välijä. Loppuillopuks.
Vuan kyllä monj polle tyhjän nuopasoo ku oottaa iltasheenee enstalavena.
Tahi mitäpähä muutae heenee.
Jos ee isäntäväkesä niät sua jostae heenee hankittuva.
Ku ee aenakkaa näellä levveösasteilla oo taenna monjkaa suaha heenee hevosillesa tehtyvä.
Sorkkaroovvat ja -herrat ee niinkää oo hättee kärsimässä.
Ku syövät enämpi kuulema niitä eeneksijä.
Niitä jotka on muoviin pakattuna ja aeneella säelöttynä.
Ja säelyyvättii ikkuisuuvven.



Sanovat telekkarissa että siä on ehottomasti suosituin puhheenaehe ollunna tänäsuvena.
Niin paperj´lehissä ku somemualimassahhii.
Ja jokapaekassa missee vuan kaks immeestä toesesa tappoo.
Ohanse meleko turvallinen puhheenaehe.
Jos ee niät muuta keksi.
Ja tuntuu että jottae pittää sannoo.
- Jos nyt ee äejjy suoranaesesti ylistämmään mukavan viileetä kessee.
Ja sitä ettee oo onneks aarinko kaaheesti porottanna.
Eekä, luojallykky, oo hellettäkkää tarvinna kartella pirtissä istumalla.
Siitä suattaa hyvinnii pikasesti suaha ikävän immeesen maeneen.
Niinku äet.
Ku se aena sitä loehtoo että "kyllä on mukava ja mieleenen ilima tämä ku on viileetä".
Ja että "...vaekka ee pitäsj tätä iäneen sannoo vuan sanon nyt silti kuitennii..."
Kyllä sittä immeeset mulukoeloo sitä.
Ja uatteloo tietennii että jopa on ikävä immeenen tuo.
Ja että leepäläpesj kiini eokko.



No toemperrää en sitä minäkkää niin kaaheesti oo hinkumassa semmosta tappohellettä.
Vaekka lämmin mukavata onnii.
Ja viileellä kelillä tekköö mielj enämpi vaekka lenkillähhii käävvä.
Ja talavella. Jota on jo mukavata ootella.
Että iha on meekäläesennii mieleenen kesä ollunna.
Vuan en sitä kaekelle kansalle toetota niinku äet.
- Ihavvuan tässäe näen meejjän kamujen kesken.



Että jos ee muuta takkuuvarmoo asijata tässä mualimassa.
Ni aenahhii se että jokapäevä on joku siä.









keskiviikko 2. elokuuta 2017

Koeriin ensj´apu


KOERIIHHOETO-OPAS TUMPELOELLE

Sivu 5






Akkuutti aliravihtemustila isköö äkkiarvoomata.
Varsinnii jos koera justiisa on harjottanna jottae aktiivista toemintata.
Ja se suattaa olla jopa henkenvuarallinen.
Varsinnii jos verensokerit laskoo iha muantasalle.
Sen oereena on ylleesä koeran äkillinen kuatuminen kuppeelleen.
Ja piehtaroeminen. Ylleesä varsinnii nurmikolla.
( Tätä ee piä sekottee hevosilla essiintyvvään ähkyyn, joka tuas tulloo liijjasta ja ahneesta syönnistä)
Samalla ku toenen takanen jiäpi tönöttämmään jäekkänä.
Koeran silimät suattaa olla suuntaatunneena nokavvarteen.
Tahi sittä lähimpään ravinto-aeneeseen. Niinku vaekka mato muassa.
Riippuin vähä aliravihtemustilan asteesta.
Koera suattaa sillon olla kooman kaltasessa tilassa.
Ja mittääkuulematonnii.
Tämmönen tilanne vuatii pikasija toemempitteitä.

Ensj´apuna toemitettaan koeran mahollisesti aaki tahi raollaan olovaan kittaan kanavilettä.
Kinkkusuikaleettii kääpi. Jos ee kannoo niät oo.
Villeihen miärästä ee kannata pittee tässä vaeheessa lukuva.
Tärkeetä on suaha koeran verensokerit kohommaan oekeelle tasolle.
Ja suaha muutennii tilanne laakijammaan.
Kuhan koera siitä kuontuu tolopilleen, jatkohoeto annetaan kyökissä tolokunkokosella annoksella kannoo tahi sikkoo. Mikäpä ettee naatahhii käy.
Annoksen koon kansa ee piä ruveta nuukaelemmaan että suahaan koeran elintoeminnot vakkaotummaan.
Jatkossa pittää huolehtija riittävän tihheestä ( maks tunti välijä ) ravinnonsuannista.
Annosten pittää olla jatkossahhii tolokunkokosija hyvvee ja ravihtevata ruokoo.
Akkuutin aliravihtemustilan potenna koera vuatii tarkkoo seorantoo.
Taati on herkkä uusimmaan jos hoejjossa lipsutaan.