perjantai 24. marraskuuta 2017

Musta perjantae



Kyllä ee oo päevä pittuuvvella pilattu.
Kyllä on vuan pimmeetä pimmeövven piälle.
Ee paljoo tiijjä onko uamu vae ilta.
Pikkusen aekoo päeväsyönnä valostuu.
Että kerkijjää lenkin tehä.
Ja sittähän se jo ruppeehhii hämärtymmään.

Nyt on vielä kuulema se musta perjantae.
Joka ee kyllä yhtää erroo mustasta torstaesta.
Niinku eelissäpäevänä.
Eekä mustasta laavvantaesta.
Joka on huomenna.
Paetsi että on vissiinnii vähä mustempi ku tämäpäevä.
Ku vielä tässä pimmeös lissii.



- Että kysympään vuan että mikä juuttaan musta perjantae?
Kyllä näetä mustija jooluun asti piisoo.

Eepä tuo kyllä päevittelemällä parane.
Eekä valo lisi äkimmin.
Vaekka moeluvvaes kuinka tinkaan.
Vuan jurppii se kuitennii.




Äet sano että se musta perjantae on joku kaappamiesten keksimä.
Että sillo on kuulema mahottomasti tarjooksija.
Ja niitä pimmeitä kaappoja tehhään.
Vaekka minkälaesista hilikuttimesta.
Ja immeeset yötä myöten tärvee rahhoo.
- Ku pittäähän sitä ostoo kerta halavalla suapi.
Vaekkee nii oes tarvistakkaa.

Onse vuan hyvä asija että tiälä korvessa asutaan.
Eepään oo äetkää änkeemässä ihteesä mihinkää tarjooskaappaan.
Sielä suattasj pimmeessä kaapassa erreöksessä tarttuva matkaan mittee vuan.
Ku kerta valosassahhii näkkyy niin käävän.
- Sielä ne näkkyy olovan kuapin hyllyllä nehhii "niimmuan hienot vualeenharmoot laskosverhot, jotka soppii ku kirsu kuonoon justiisa meejjän kammarin lassiin".
Ja jotka tosj´asijassa ee mäne laskokselle vaekka minkä tekisj.
Eekä oo vualeenharmoota nähnnäkkää.
Suati että passoesj lassiin ku jiäpi kakskymmentä senttijä vajjooks.
Ruttuun ne kyllä männöö.
Ja rumalta näätöstää.
Vuan käpäliin kuivuuseen oes kyllä onnenomijjaan.
- Empä malta olla ynneemätä kuinka monta luuta oes silläe rahalla suanna.
Tosj monta.














keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Tuloitkut ja lähtöitkut...



Kyllä olj viikolloppu yhtä juhloo.
Tulj nuamat pestyvä nuoremmalta polovelta.
Ja riehuttuva pihalla ja pirtissä.
Ja yhessä vähä raahallisemminnii olleeltuva.



Kulin tuas nuore emännän jälessä ku varjo.
Seku on aena vuan se meekäläesen suosikki-immeenen.
Sen kansa pihalla hypättiin ja laakattiin.
Ja vävy ammattimiehenä otti kuvija.
- Sillä on siihe meekäläesen lupa. Ku kerta ossoo sen homman.
Äet kuvvuan topostaa sen kameran kansa.
Suatannoon ehken nähtäväks tännehhii niitä vävyn kuvija tässä jollonnii.

Vuan sittäpä tapahtuhhii kummia.
Äet niät pakkasj laakkuvvaan.
Ja sammoo tekj nuor emäntähhii.
Kyllä siinä jo tinki vähä huolettammaan meekäläestä.
Varsinnii ku kukkaa ee virkkanna mittää että mittee tapahtuu.
Kuka männöö ja minnekkä?
Ja minkä juupelin taatta tuas?


Ja niihhän siinä kävj että äet ja nuor emäntä pakkaatu junnaan.
Ja kuulema männä kolokuttelj sillä pohjoseempäen.
Jonnehhii missee törötti tuommonen majakka...



...ja merj laenehti silimäen alla.
Ja sielä ne olj monta päevee.
Minummielestä iha liijjan monta.
Olivat kuljaella jossae kaapunnilla.
Ja syöneet ja muanneet hyvästi.
- Niinku ee muka sitä oes voenna tehä kotonahhii.
Ja kääneet ihteesä muokkuuttamassa.
Ja hipluuttamassa. Ja mitäpään vielä.
- Niinku en muka sitä oes voenna niille kotonahhii tehä.
Sittä ne olj vielä päeväsotalla olleet äetin ystävän luona kylässä.
Ja olj ollunna mahottoman mukavata kuulema.
Ja ilosta. Ja haekeeta.
Ku olivat vanahat ystävykset entisijä aekoja muistellunna.
Ja kuulumisija huastanneet.
- Liekkö siinä ystävärukka suanna suuvvuoroo ku äet on iäneen piässynnä...

Eepä sempuolee meellä isännän kansa hätäpäevee ollunna.
Vuan ku kerta tulloo ni minkätaatta sittä pittää het lähtee tuas.
Ja äettii siihe lähtöhommaan vielä ihtesä liehto.
Muka vakkaenen vanaha immeenen.
On tuo ollunna jatkuvata lähtemistä ja tulemista muutennii.
Eekähän tuo äet siitää kuitenkaa kummene vaekka mitenkä muokattasj.
- Justiisa samoella rutuilla tulj takasi pihhaan ku lähtihhii.



Käätiin isännän kansa se junalta hakemassa.
Ja sieltä se kampeotu junasta iha samallaesena ku lähtihhii.
Pakkaasisa kansa.
Siinä sittä kuulin että sielä se nuor emäntä männä jyttyytti junassa etteempäen.
Ja ommaan kottiisa suuntasj.
Vähä kerkisin häntee heelaattoo ku se vaanu vihelti ohi.
Äet tulj ja nuor emäntä mänj.
Kyllä ee minummielestä ollenkaa hyvä kaappa tuo.
Kyllä on tuloitkut mukavampija ku lähtöitkut.
Nyt jootu kummattii samalle kertoo.
Kyllä se vähemmästäe haekeeks vettää.
Ku kaks lähtöö ja yks vuan tulloo.













lauantai 18. marraskuuta 2017

Pitkä ootus


Lunta, lunta, lunta!
Voepiko ennee mukavampata olla.
- No voepi varmasti! Nuor emäntä ja vävy tulloo tänäpäevänä!
Hirveen pitkästä aekoo.
Kyllä ee illoo isompata.


Jootuin lenkit ja leekit.
Ja vähämpiästä vahtuuta tielle.
Joko kohta...?


- Äet, mään jo varulta tuoho aejjan kuppeeseen oottelemmaan!

- Suotta määt Ii vielä...tulloo pitkä ootus ja ruppee paleltammaan jos meenoot siinä kököttee siiheasti ku tulloovat...
Vastahan ne kottoosa lähti. Männöö vielä usseempi tunti.
Männäähhän vielä vähä käpästelemmään.




- Koetan haestella jootuin että joovvuttaan aejjoessa pihhaan...
eekä kaavvaks sittä männä tiijjä se!



No nyt.
Jänispaestit on hollilla. Ja rokkapata.
Ja muuttii evväät.
Kyllä oon valamiina vastaanottammaan.
Kielj on puhistettu lumessa ja henkj on raettiihhajunen nyt.
Passoo toevotella tervettulleeks nuamampesulla.
Mänisj vuan aeka nyt äkkijä...













torstai 16. marraskuuta 2017

Ihan pimmeetä


Tiälä huushollissa harrastettaan eelleennii semmosta uhraatuvvoo ja huolehtivata koerampittoo.
Joka tarkottaa sitä että koera jootuu uhraatummaan millommihinnii kuvista huolehtivan immeesen taatta.

Että tämmöstä koerampittoo tälläkertoo.
- Korvaan sattaa lunta. Kinttapaeta ahettu piälle.
Ja ku käpsä suplahtaa paejjan lahkeesta sissään ni esinnä otetaan kuva.
Ja sittä vasta piästettään määräkoerarukka pinteestä.
Millekkään viskaalille pitäsj tehä valitus...
Eeuun määräkoeraoekeostuomijoistuimelle...?
- Jopa olj pitkä sana tuohhii.


Immeenen halusj ottoo kuvija hämärän ja pimmeen rajamaella.
Ku sato vielä lunta.


Kotona sittä ku kahto kuvat.
Ni enskatannolla luulj tietennii että nuo kaekki pilikut olj jonkun meetä vuanivan silimijä.
( Että jopa olj mehtä täännä yks´silimästä väkkee. meekäläesen huom.)
Ennenku sittä älli jootu matkaan ja sano että lumj´hiutaleeta.
Pahvipiä.



Kaavvaks kotj´pihasta ee tohita tok pimmeellä männä.
Vuan nyt sevverra että sae nuita pimmeitä kuvija.
Vaekka ee nuita oes hankalata minummielestä lähempänäkkää ottoo.
Senkuvvuan istuu sohvalle ja sammuttaa valot.


Kyllä tuntuu joskus että iha on pimmeetä mänö tiälä muutennii.
Päevävvalollahhii.
Vuan minkäpä sillehhii koerapoeka mahtaa.
Seon vuan matkassa koetettava tuaplata.
Ja välliin sitä järeniäntä yrittee pistee.
Millomminniillaesella mänestyksellä.















tiistai 14. marraskuuta 2017

Ilojjuhlan ootusta...


Kyllä ee naarata!
Eletään niät tuas sitä aekoo.
Että naesimmeesille ruppee tiettelemmään jooluvitakkata.
Kyllä tulloo kuulkee kamut pitkä kuusj´viikkonen...

Kukkaa ee vessan peelj´kuapissa jooluvvaan vietä.
Vuan silti sitä on kuaputettu ja pyihitty.
Ja muitahhii kuappija huushollissa.
Ja pöövvämpiälisijä raekottu ylj´miäräsestä roenasta.
- Tilalle kannettu uutta roepetta.
Niinku kynttelijä ja tuikkulyhtijä.
On kaeholla kateltu kaekki maenosposti mittee on lootaan kannettu.
Ja haekaeltu uusija jooluverhoja. Ja liinoja.
Ja ulukovalloo ja sisävalloo.
- Tähtee, soekeeta ja pyöreetä.
Tätä ku vielä kuusj viikkoo kahteloo.
Ja etennii kuunteloo.
Ni ee takkuulla ennee jaksa ies hymmyillä joolun tultuva.
Vaekka ilojjuhloo sittä vietettäännii.



Sitä ku on tuota lunta satoo hitvetellynnä hilijokseen.
Ni sekaet se suapi tuonnii vitakan aekaan.
Eepäsilti.
Mukava tuola olj kyllä hilipetellä lenkillähhii.
Eelleennii on jänikset muilla maella.
Aenahhii meejjän tienoelta kaekonna.
Taekka syöty.
Ee nii yksijäkkää jäläkijä näkynnä.

Jonnii torrakonpiipun etteen olj kyllä joku ajjaatunna.
Ku niät isäntä kanto kottiin pyhänseotuna jäniksen.
Kyllähhii nylettynä ja siivottuna.
Äet yökättelj.
Ja sano ettee nyvi sittä sormempiälläänkää moeseen raakkaan.
Ja pärmenti että oes tuota elolla pysytty iliman sennii ampumista.
- Vaekkee se isäntä sitä ampunna.
Olj vuan suanna sen tutulta mehtämieheltä.
No. Lopputulema olj se että ukki laetto siitä paestin.
Ku kerta äet vuan puistattelj sen ruavon kansa.
Ja minnäe piäsin sitä maestelemmaan.
Taesj olla meekäläesen ensmäenen jänispaesti.
Oljhan tuo iha makusta.
Vaekkee se nyt toemperrää ehken kuitenkaa meekäläesen suosikkiruuvvaks asti ylety.



Pihalla piisoo kaekellaesta haestelemista.
Ja kuhampaan kuljaelemista.



Ja tietennii sitä meekäläesen perushommoo.
Sitä siivekkäehen keskinäesen raahan turvoomista.
Sese onnii meleko huastava homma.
Se raahanturvoojan homma.
Ku on nii monellaesta siipj´niekkoo pihamualla.
Siinä riittää yhelle määräkoeralle tekemistä.
Ja kohtahan se alakaa pirtissa se toenen homma.
Paestovahin vastuullinen työmua.
Näkkyy näesimmeenen jo virittelövän jaahopussija ja uunj´peltijä.
Ja mitäpään kapustata ja vatkutinta...












sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isämpäevee!



Seon nyt Issäempäevä!
Isolla Iillä.
Eekä sittä minummielestä aenakkaa mikkää mikäpähän vuan lähheesempäevä.
Ku kyllä on isät oman päeväsä ansaenna.
Ihanku äetittii.

Paljo onnee kaekki isät, isit, iskät, isukit, ukit, papat, isoisät, vuarit ja muut miespuoliset joella on jäläkeläesijä!
Ja eniten tietennii onnee tuolle meekäläesen omalla isännälle 😊
Ja erikoesonnittelut ensmäestä isämpäevee juhlivalle kamu Párekille!


Oeshan tuota voenna laattaatuva isämpäevään paremminnii.
Ku läträtä tiälä vesj´rapakoessa.
Ja räntäsatteen oottelussa.



- Alahhan jootuva äet...vaahtija!
Pittää jootuva isämpäeväkuakun maestelemisseen.
Ja viettämmään sitä luatuaekoo miesten kesken.
Mää sinä vaekka keskenäsj lenkille sittä päevämpiälle.




- Nyt alako pelit...isäntääää kaevelemmaan tuo vinkuotus tuolta sohvan alta...!!










perjantai 10. marraskuuta 2017

Korvikkeita


- No etkaet oo tosissasj...!? Tuommonen kuikula...

Meellä on tiälä ollunna paha sikakatasroohvvi.
Piäsika on niät surkeessa kunnossa.
Ja äet olj jo sitämieltä että eekuvvuan hyvästit ja haataeset sille.
Tuo juluma naenen.
Sillä olj meeninki tuuvva mulle kaapasta uusj Piäsika.
Ehyt ja puhas.
Vuan niimpä kävj ettee semmosta löötynnäkkää.
Onneks.
Ku minähän en luovu vanahasta.
Kyllä ee sitä nuivvuan korvata jollae uuvvella.
Sittä se koetti tarjota mulle korvikkeeks tuommosta kanankuikulata.
Sanokee nyt hyvät kamut sille.
Että uusj ee voe korvata vanahoo.
Eekä varsinkaa kana sikkoo.


- Ja eekuvvuan paranoo...

Seoroovaks tarjottiin korvikkeeks tuommosta isonokkasta koeroo.
Ohan siinä kyllä meleko hyvä iänj.
Että tuljhan sitä huuvvatettuva.
Piäsikahan ku on jo vanahuuttaan melekeen mykkä.
Välillä vähä muutae iäntä.
Ku niät koko viikon jytistelj lentokonneet ylj yösä päeväsä.
Ja mahoton paakaas kävj välillä.
Ku ne iänj´vallit paakakehtelj.
Ni mieluummin tuon vinkunata ku niitä hornettija.



Kyllä ee oo sama tuntu nuissa korvikkeissa
Ku Piäsiassa.
Kuikulakanan minä jo hylykäsin.
Vähä oon äetin mieliks tuon koeran kansa pelanna.
Vuan kyllä on Piäsika vielä visusti matkassa puoliselle männessä.
Ja muataruppeoksessa.
Pittää vuan olla sen kansa varovaenen.
Ku on nii raehnas ja haprastunna jo. Ja vanaha raakka.
Kyllä ee sua vanahoja ja saeraeta kovalla käellä kohella.
Kyllä pittää niistä huolehtija hyvästi.
Se se kannattasj nuihennii sotesopan hämmentäjjiin muistoo!



Välillä isköö väsymys.
Ja immeesten peti oekeen kuhtuu puoleesa.

- Iivari.vi ee vastoo...palavelinta ee löövvy...
...ee yhteöttä...
Mitenkä se pittää vielä sannoo että peete männöö takasi alas...